ONKO TÄMÄ OIKEIN? 

         

Joulun aika on rauhoittumisen aikaa. Nekin meistä, jotka olivat välipäivät töissä, huomasivat eron normaalirytmin kanssa.  Jotenkin näinhän se omalta kohdalta meni:

Kahdenkymmenen asteen pakkasesta huolimatta suuret lumihiutaleet leijailivat rauhallisesti ja peittivät puut kauniiseen lumivaippaan niin, että koko kunnanviraston tienoo oli yhtä postikorttia. Kunnanjohtaja tepasteli puoliautiossa talossa villasukissaan, lipitteli maitokahvia ja maisteli kunnanviraston naisten leipomia joulutorttuja. Milanoon karannut talousjohtaja ei huikkaillut suruviestejä kunnan taloudesta, eikä henkilöstöpäällikkö sähissyt henkilökunnan lomauttamisen juridisista ongelmista. Luottamusmiehet nukkuivat talviuntaan, eivätkä ay-jyrät tehtailleet oikaisuvaatimuksia kunnanhallituksen päätöksistä.

Ajattelin, että varmaan jotakin tuollaista oli entisajan maalaiskunnan kunnanjohtajan arkipäivä. Enää siitä on siis jäljellä vain muutama hetki vuodessa. Yritän arvostaa sitä, että pieni nautinto on vieläkin tarjolla.

Idyllit särkyvät muuallakin kuin Hämeenkyrön kunnantalon arjessa. Suurin osa Suomen kunnista taistelee käyttötaloutensa kanssa Hämeenkyrön lailla yrittäen löytää säästöjä, jotta kuntalaisten palveluja ei tarvitsisi rahoittaa syömävelalla. Jos sille tielle joutuu edes muutamaksi vuodeksi, ei kunta voi kauaa jatkaa itsenäisenä.

Moni kysyy ymmärrettävästi mielessään, onko oikein, että työntekijät lomautetaan, vanhustenhuoltoa muutetaan laitospainotteisesta avohuollon suuntaan, kansalaisopiston kurssit vähenevät jne.

Talouden tasapainottamisesta keskusteltaessa on aika moni saanut kuulla, että kaikki johtuu joidenkin valtaa pitävien ihmisten luonteesta. Voihan se niin olla, että joskus kunnan korkeaksi luottamushenkilöksi tai virkamieheksi pääsee ujuttautumaan joku, jonka arvomaailma on vinksallaan, mutta tavanomaista se ei ole. Minulla on entisten virkatehtävieni kautta kokemusta monesta Suomen kunnasta ja voin vakuuttaa, että suomalaiset kuntapoliitikot ja virkamiehet ovat kunnon joukkoa.

Kun nyt käymme uuteen vuoteen, hartain toiveeni on, että voisimme tehdä sen yhteisvastuullisesti. Niin, että jokainen poliittinen puolue asettuisi vastuunkantajan rooliin, eikä yksikään kunnan työntekijäryhmä julistautuisi muita tärkeämmäksi.  Vastuunpakoilijan rooli on helppo vetää, eikä kovin vaikeaa ole myöskään julistaa, että meidän ammattimme tarjoama palvelu on niin tärkeää, että meitä ei voi lomauttaa kuten muille voidaan tehdä. Veneen keikuttaminen synnyttää eripuraa ja tekee vaikeista asioista vielä vaikeampia.

Erään jollain lailla tuntemani kansainvälisen järjestön periaatteisiin kuulua kysyä jokaisen ajatellun asian kohdalla: onko tämä oikein? Näin toivon kaikkien epäsovun kylväjien kysyvän peilin edessä ennekuin ryhtyy ajattelemaansa itseriittoiseen toimeen.

Tehtaan varjossa

Jouluna tuli luettua normaalia enemmän. Eilen vaimo määräsi kirjahyllyn siivoukseen. Kävi niin kuin usein käy. Käteen tarttui kirja, joka oli pakko lukea siivoamisen sijasta.

Kirja oli Toivo Pekkasen Tehtaan varjossa. Olen toki lukenut sen ennenkin, mutta uudelleen lukeminen oli hieno kokemus. Kirja kertoo köyhän työläisperheen arjesta kansalaissodan jälkeisessä Kotkassa. Viisitoistavuotias Samuel Oino joutuu ottamaan vastuun äidistään ja sisaruksistaan isänsä kuoleman jälkeen. Pulaa on työstä ja ruoasta.

Pekkanen kuvaa aivan eri maailmaa kuin F E Sillanpää, mutta jotakin samaa heissä on. Ei ihme, että akateemikoksi nousseesta Pekkasestakin puhuttiin joskus Nobel-kandidaattina.

Tällä viikolla

Tänään maanantaina johtoryhmä, jossa lomautuksia, valtuuston talousarviopäätösten ”avaamista”, työllistämistä jne. Heti perään varhaiskasvatuksen rakenneryhmä, jonka tehtävä on miettiä, kuinka nykyisestä tilkkutäkkimallista, jossa muksuja hoidetaan todella monessa pienessä ja huonossa ja kalliissa paikassa., siirryttäisiin johonkin järkevämpään. Iltapäivällä on seudun työvaliokunta. Näyttää sitä, että ammatillisen koulutuksen asia liikahtaa eteenpäin.

Illalla on vuoden ensimmäinen kunnanhallitus.

Tiistaina yhdessä Kangasalan ja Oriveden kanssa pohditaan tukipalvelujen tuottamisen malleja

Keskiviikkona Hämeenkyrön porukalla valmistelemme Paras-hanketta. Siinähän Hämeenkyrön terveydenhuolto omana yksikkönä lakkaa ja toiminnot ja henkilökunta siirtyy Nokian kaupungille.

Torstaina on kuntajohtajia Aamulehden vieraana.

Perjantaina on tapaaminen Hämeenkyrön Sanomien kanssa.

A-luokan matka

Miehillä on tapana vitsailla A ja B-luokan matkoista riippuen siitä, onko rouva mukana. Valitsevat tulkinnat ovat vääriä. Vaimon kanssa tehty matka on sittenkin A-luokan matka. Ai miksikö? No siksi, että se tuntuu kaksi kertaa pidemmältä.

(Kirjoitus 18.1.2010)

**************************************************************************

Kiitos Mikko Äijälä 

Tänään perjantaina 29.01. on tärkeä päivä. Sivistysjohtaja Mikko Äijälä on viimeistä päivää töissä ennen eläkkeelle siirtymistään. Mikko on tehnyt melkein kahdenkymmenen vuoden uran kuntamme palveluksessa.

Opin tämän muutaman kuukauden aikana, jonka olen ollut Hämeenkyrön kunnan palveluksessa, tuntemaan Mikon virkamiehenä, jolla on oma persoonallinen tapansa toimia. Henkilönä, joka ei vältä vaikeitakaan keskustelunaiheita ja ihmisenä, jolla on rohkeutta olla omalla kannallaan silloinkin, kun kaikki muut eivät ole samaa mieltä. Aikana, jolloin kaikki virkamiehet on jo melkein kokonaan pakotettu samaan hajuttomaan ja värittömään muotiin, tällainen on arvostettavaa.

Toivotan Mikolle ansaittuja hauskoja eläkepäiviä ja toivon Mikko, että lausut vastedes painavia mielipiteitäsi Hämeenkyrön kunnan asioiden tilasta.

Kiitos Mauri Pekkarinen

Ministeri Mauri Pekkarinen teki alkuviikosta päätöksen, jolla Hämeenkyrön kunta liitettiin Tampereen seutukuntaan. Päätös ei sellaisenaan vielä merkitse yhtään mitään, mutta se on valtiovallan painava näkemys siitä, mihin suuntaan Hämeenkyrön tulee Pirkanmaalla suuntautua.

Tampereen seutukunnat ovat muodostaneet kuntainliiton, joka toimii hyvin järjestelmällisesti. Se, milloin Hämeenkyrö on tuon kuntainliiton jäsen, on yhteistyökysymys. Ainakin Hämeenkyrön pitää vakuuttaa muut kunnat siitä, että se on yhteistyökykyinen ja että se kykenee ottamaan asioihin kantaa nopeasti ja että se pitää sanansa. Sellaiseen venkulointiin, johon valtuusto syyllistyi budjetin yhteydessä, ei suuremmissa ympyröissä ole varaa.

Kovin nopeasti asiat eivät Tampereen suuntaan varmastikaan tapahdu, mutta omassa piirissä uskottavuuden ja jämäkkyyden harjoittelun voi aloittaa heti.

Joka tapauksessa ministeri Mauri Pekkarinen ansaitsee esikuntineen kiitoksen jokaiselta hämeenkyröläiseltä.

Hiihtäminen kannattaa aina

Runsas lumentulo ympäri Suomen on ollut suksikaupalle valtava menestys. Kerralla tulee kumotuksi väite siitä, että hiihto olisi menneiden talvien harrastus. Nuoriakin ihmisiä näkee ladulla paljon.

Olin neljä päivää hiihtolomalla Savossa, mutta kävin kuuntelemassa ex-pääministeri Paavo Lipposta Kuopion klubilla. Lipponen muisteli kouluaikojaan Kuopiossa niin, että liikuttui puheensa loppupuolella.

Niin se vain on, että kotiseuturakkaus on upea asia.

(Kirjoitus 29.1.2010)

**************************************************************************

PÄÄTÖKSENTEKIJÖIDEN ARVOVALTA 

Kirjoitan tätä luettuani aamun lehdet, jotka kertovat, että vain alle 90 kansanedustajaa äänesti Sauli Niinistöä puhemiesvaalissa. Protesti ei tullut yllätyksenä, mutta syitä pitää pohtia. Eräs kansanedustaja oli menettänyt luottamuksensa puhemieheen, koska tämä ei ollut tarjonnut veronmaksajien rahoilla illallista niille maanomistajille, joiden mailla kansanedustajat olivat käyneet metsällä. Toinen oli raivoisaan siitä, että oli joutunut lentämään turistiluokassa business-luokan sijaan ja muutamat vihaisia siitä, että puhemies on pyrkinyt hillitsemään eduskunnan virkakoneiston kasvua.

Elämme vaikeita aikoja, jolloin jokaisen päätöksentekijän tulee miettiä, miltä tekemiset näyttävät kansalaisten silmissä. Metsästys on varmasti hieno harrastus, mutta ei ainakaan Hämeenkyrössä kunta sitä maksa, vaan jokainen metsämies itse. En ole kunnanjohtajana astunut lentokoneeseen, mutta jos niin tekisin, ei tulisi mieleenkään ostaa VIP-lippua. Kunnan keskusvirastossa tarvittaisiin lisäresursseja, mutta vain järkeä vailla oleva esittäisi sellaista tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa terveyskeskus ja koulutkin ovat säästökuurilla.

Eduskunnan olisi hyvä tehdä retki Suomen kuntiin ja katsoa, kuinka siellä eletään. Samoista veronmaksajan rahoistahan on kyse, puhutaan sitten eduskunnan tai kunnan menoista. Tietysti joka maassa parlamentti on parlamentti ja sen pitää jossakin näkyä, mutta pahaa ei tekisi tuntea vaikkapa hämeenkyröläistä tapaa käyttää veronmaksajan rahaa. Kamreeriasenteesta haukuttu Niinistö laittoi aikanaan valtiontalouden kuntoon ja mekin teimme täällä Kyrössä viime syksynä oikein hyvää jälkeä ja aiomme toimia myös tänä vuonna samoin.

Legendaarinen keskustajohtaja Johannes Virolainen sanoi kerran eräälle puoluejohtajalle, joka ei saanut joukkojaan kuriin seuraavaa: älä sie laita arvovaltaas pelliin ku siul ei sellast ole. Saman neuvon olisi eilen voinut antaa Suomen eduskunnalle. Monet eivät tajunneet mitä tekivät.

Tällä viikolla

Maanantaina oli johtoryhmä, jossa kävimme keskustelua ryhmän perusasioista eli käsiteltävistä asioista, valmistelusta, kokoontumisajoista jne. Tuntui, että menimme eteenpäin. Mietimme myös kuinka kehityskeskustelukäytäntöä voidaan parantaa.

Tiistaina kävimme Perälän Vesan kanssa Haukijärvellä katsastamassa kolmen nuoren taiteilijan projektia tehdä ostamastaan koulusta taidekeskus. Ripeä on vauhti ja kaikki näyttää lupaavalta. Iltapäivällä Seura-lehti kävi tekemässä juttua.

Keskiviikkona ip piipahtaa Ylen Strada-ohjelma ja myöhemmin iltapäivällä pohditaan kuntien kesken taas ammatillista koulutusta.

Torstaina pohditaan varhaiskasvatuksen tilakysymyksiä. Tarvitsemme vähemmin toimipisteitä, mutta parempia tiloja. Ja myöhemmin puhutaan siivouksenjärjestämisestä.

Kun olisi rahaa

Olen lukenut tuoretta säveltäjä Selim Palmgrenin henkilöhistoriaa. Hänen elämänsä oli taiteellisia vastoinkäymisiä ja myös suuria voittoja. Mutta koko elämän vaivasi yksi ongelma, rahapula. Samaa asiaa ajatteli lukiessani kirjaa Eino Leinosta. Välillä tuntui, että eniten aikaa suuri runoilija käytti vekselikierteen hoitamiseen.

Kunnanjohtajan arkipäivää häiritsee jokaisessa Suomen kunnassa rahapula. Hieman lohduttaa, että se oli suurempienkin mestareiden ongelma.

Doping

Aamun lehdet kertovat, että Mika Myllylä on myöntänyt epo-hormonin käytön. Edellinen tunnustus tuli muutama vuosikymmen sitten savolaisilta Pietikäisen mäkihyppyveljeksiltä, jotka tunnustivat, että eivät ole koskaan hypänneet selvin päin.

(Kirjoitus 3.2.2010)

**************************************************************************

PORMESTARILLE TIETÄ ANTAKAA  

 ”Pormestarille tietä antakaa” lauletaan laulussa. Pirkkalassa pormestarille aiotaan antaa kenkää. Toisen kunnan asioihin ei tule puuttua, mutta vääjäämättä Pirkkalassa meneillään oleva prosessi herättää kysymyksiä, jotka johdattavat kunnallisen demokratian ja käytöstapojen alkulähteille.

Suomessa on pormestari vain kahdessa kunnassa, Tampereella ja Pirkkalassa. Pormestarin valitsee valtuusto keskuudestaan. Kuten julkisuudesta on huomattu, voidaan pormestari erottaa ja valita uusi ennätysajassa. Syitä erottamiseen ei tarvita, eikä irtisanomisaikoja tunneta.

Pormestarimalli luotiin korvaamaan kaupunginjohtaja/kunnanjohtaja -järjestelmä, jonka on sanottu olevan virkamiesvaltainen ja epädemokraattinen. Osin kritiikissä on perää, mutta Pirkkalan tapauksen perusteella pitää kysyä, onko menty ojasta allikkoon. Pahinta mitä kunnalle voi tapahtua on, että se pikkusieluisuuden vuoksi ajautuu sisäiseen sotatilaan. Ulkopuolisen silmin Pirkkalassa ollaan lähellä tätä.

Pormestarimalli edellyttää kehittynyttä kunnalliskulttuuria, mikä tarkoittaa vaalituloksen kunnioittamista silloinkin kun itse on saanut kuntalaisilta epäluottamuslauseen. Se vaatii myös sen ymmärtämistä, että pormestarin läheisimmät yhteistyökumppanit ovat naapurikuntien johtajat, jotka Pirkanmaalla ovat Tamperetta lukuun ottamatta virkamiehiä. Ei niissä kokouksissa hypitä pöydille tai esiinnytä kovaäänisesti julkisuudelle. Kyse on arkisesta puurtamisesta, ei keskinäisestä nokittelusta, jota nyt näytetään pormestari Antero Saksalalta vaadittavan. Kuntajohtajan tärkein ominaisuus on pitää yhteistyö kunnossa naapureiden kanssa.

Pirkkalassa pelataan nyt kovaa peliä. Sen surullinen seuraus voi olla, että ministeri Mari Kiviniemi laittaa koko pormestarilainsäädännön odottamaan aikaa parempaa. Pirkkalan päättäjät ovat vastuullisen tehtävän edessä. Asioista kannattaa sopia. Paljas valtapolitiikka toimii aina kuntalaisia vastaan.

Tällä viikolla

Maanantaina piipahti Pirkanmaan liiton Sote-selvitysmies Oskari Auvinen. Kyse ei ole enempää eikä vähempää kuin siitä, kuinka sosiaali- ja terveyspalvelut Pirkanmaalla tulevaisuudessa järjestetään. Sanoisin, että ihmiselämän tärkein asia kuntapalvelujen näkökulmasta. Oskari on kotoisin Lappeenrannasta. Huomasin, että meillä on sama puhenopeus.

Illalla sopuisa kunnanhallitus ja vierailu Ylöjärven kaupungin vieraana. Oikein hyvä henki, yhteistyömme etenee kuten pitääkin.

Tiistaina johtoryhmä, jossa aiheena kehityskeskustelut, talouden ja henkilökuntamäärän seuranta ym.

Keskiviikkona yritysasioita aamulla, iltapäivällä Mahnalan koululle.

Torstaina Pirkanmaan liiton infratyöpaja ja perjantaina käyn hyvästelemässä vanhan kaverini valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäen eläkkeelle.

Vastahankaan

Lainasin kirjastosta professori, oikeustieteen tohtori Aulis Aarnion hienot muistelmat. Aarnio on kenties kansainvälisesti tunnetuin juristimme, joka on syntynyt ja asuu Kangasalla.  Hän on asunut myös Karhulassa ja Kotkassa.

Aarnio kuvaa kauniisti lapsuuttaan ja sukuaan ja upeaa uraansa. Kirja kannattaa lukea ja havaita, että juristikin voi kirjoittaa avoimesti.

(Kirjoitus 10.2.2010)

***************************************************************************

VIIMEINEN KEVÄT 


 

Taisi tulla tälle jutulle hieman dramaattinen otsikko, mutta vakavasta aiheesta on kyse. Suomen kuntia velvoittaa ns. PARAS-lainsäädäntö. Se tarkoittaa, että jos kunnan asukasluku on alle 20 000 tulee sen etsiä itselleen kumppani.  Aluksi kumppanuus tarkoitti terveydenhuoltoa ja siihen välttämättä liittyviä palveluita. Nyt maan hallitus on ilmoittanut, että terveyspalveluiden lisäksi hanke tulee koskemaan myös kaikkia sosiaalipalveluja. Jos toteutamme Nokian kaupungin kanssa lain velvoitteen, merkitsee uusi päätös sitä, että Hämeenkyrön budjetista n 2/3  siirtyy Nokian budjettiin ja koko sosiaali-ja terveystoimen henkilökunta siirtyy Nokian palkkalistoille. Hämeenkyrö säilyy itsenäisenä kuntana, mutta jokainen voi arvuutella, mitä itsenäisyys tuossa tilanteessa tarkoittaa. Se ei tarkoita enää kovinkaan paljoa kulisseja lukuun ottamatta.

Eli tänä keväänä meidän on pakko tehdä valintamme, etenemmekö Nokian kanssa sosiaalipalveluissa,kuten on suunniteltu terveyspalveluiden osalta vai pitääkö yhteistyökumppaniasiaa miettiä vielä uudelleen. Se on kuitenkin varma asia ja monen mielestä tietysti sääli, että täysin itsenäisenä kuntana Hämeenkyrö ei voi jatkaa yllämainitusta PARAS-lainsäädännöstä johtuen.

Tällä viikolla

Tämän viikon kuulumiset tulevat melkein jälkikäteen. Maanantaina meillä oli ensimmäinen kunnanhallituksen iltakoulu eli kokoontuminen niin, että emme tee päätöksiä ollenkaan, vaan keskustelemme kunnan suurista kysymyksistä vapaamuotoisesti. Antaisin tilaisuudelle vähintään kohtuullisen arvosanan.

Tiistaina kävin Porissa puhumassa Alma Median päätoimittajille lehdistön roolista vallankäytön vahtikoirana. Illansuussa vieraana Timo Soini yrittäjätilaisuudessa, jossa primus motorina oli Minna Rikala.

Keskiviikkona tilintarkastaja vieraanamme. Tilintarkastaja Kesä on loistava keskustelukumppani, koska hän sanoo mitä ajattelee.

Torstaina keskusteltiin musiikkiopistosta. Opin aika lailla lisää.

Perjantaina vieraita Maakuntakorkeakoulusta.

Viimeinen Wallander

Hennig Mankel sanoo kirjoittaneensa viimeisen Wallander –dekkarin. Kirja on loistava kuvaus vanhenevan poliisimiehen tunnoista. Panu Rajala piti tätä kirjaa yhtenä viime syksyn merkittävimmistä. Näkemykseen on helppo yhtyä.

(Kirjoitus 18.2.2010)

*************************************************************************

HÄMEENKYRÖN EI TARVITSE HÄVETÄ  

Kuntakenttää on riepoteltu monella tavalla viime vuosina. Paras-hanke velvoittaa kaikki alle 20 000 asukkaan kunnat yhteistyöhön jonkun suuremman kanssa koko sosiaali- ja terveydenhuollon osalta. Samaan aikaan kuntien yllä leijuvat tummat talouden pilvet, jotka laittavat miettimään sellaisia asioita, jotka vielä muutama vuosi sitten olivat mahdottomia.

Viikko sitten kirjoitin, että Paras-lainsäädännöstä johtuen Hämeenkyrö joutuu tekemään syvälle menevät yhteistyövalinnat vielä tänä keväänä. Päätimme niin tai näin parin kolmen vuoden kuluttua olemme joka tapauksessa uuden edessä.

Hämeenkyrö on vanha mahtipitäjä. Enää se ei sitä ole, mutta mitään hävettävää ei edelleenkään ole.  Muutamana takavuotena hieman repsahdettiin kuntataloudessa, mutta terveen talonpoikaiskurin palauttaminen taloudenhoitoon toi tuloksia jo viime syksynä.

Suurien ja vaikeiden asioiden edessä on monessa Suomen kunnassa otettu vaikertajan ja pessimistin - tunnolla. Olen ollut töissä sisäministeriössä ja sitä kautta tuli melkein jokainen Suomen kunta tutuksi. Siinä työssä huomasi, kuinka kunnat jakautuivat edellä mainituissa asioissa kahteen porukkaan. Niihin, jotka alkoivat muutostuulten puhaltaessa marista ja niihin, jotka osasivat miettiä, mitä positiivista uuteen asiaan liittyy. Tarkkaan kannattaa miettiä, kumman asenteen omaksuu.

Hämeenkyrö saattaa olla Suomen tunnetuin 10 000 asukkaan kunta. Siitä pitävät huolen F E Sillanpää, Matti Yrjölä ja monet muut tunnetut hämeenkyröläiset. Kauniit asuinmaisemat, kohta räjähdysmäisesti kasvava luomutuotteiden kysyntä luovat Hämeenkyrölle kyvyn säilyttää oma identiteettinsä, vaikka hallintobyrokraattien päätökset velvoittaisivat uuteen. Mutta ennen kaikkea pitää uskoa itseensä.

Tällä viikolla

Maanantaina johtoryhmä aamulla. Alkuiltapäivästä kauppakamarin veroseminaari. Siellä pohdittiin verotuksen suurinta kysymystä. Kuinka kerätä tarpeeksi veroja, mutta niin, että järjestelmä on kannustava. Illalla valtuusto. Ennen valtuuston kokousta kuultiin erityisopettaja Terhikki Hulkko-Haaviston alustus erityisopetuksen uusista velvoitteista. Tervehenkinen alustus. Ei vaadittu lisää rahaa, vaan rakennemuutosta. Alkuun vierastin valtuuston puheenjohtajan omaksumaa tapaa kutsua asiantuntija-alustus ennen kokousta, mutta nyt olen jo oppinut tästä tavasta pitämään.

Tiistaina aloitin kehityskeskustelut palvelujohtajien kanssa. Ensin oli vuorossa ylilääkärimme Nokso-Koivisto, joka oli elämänsä ensimmäisessä kehityskeskustelussa. Hyvin se meillä, kahdella filosofilla, meni.

Keskiviikkona aamulla henkilöstöasioita, sitten yritysasioiden järjestelyä, iltapäivällä konttorihommia.

Torstaina päivähoidon rakennemuutosryhmä ja iltapäivällä sahan väki haluaa tavata virkamiehiä ja poliitikkoja.

Perjantaina sivistysasioita ja strategiatoimikunta.

Lauantaina kirjakauppakeikka. Hienoa, että meillä on Hämeenkyrössä oma kirjakauppa.

Sunnuntaina Lavajärven aliupseerien lipunnaulaus.

Rikos ja rangaistus

Ajattelin syksyllä, että milloin tulee sellainen viikko, että en ole ehtinyt edes yhtä kirjaa lukea. Viime viikko se sitten oli. Kävin lauantaina Haminassa. Kauppias lykkäsi mukaan Dostojevskin Rikos ja rangaistus. Olen vasta alkupuolella, mutta kyllä venäläisiä klassikkoja lukea kannattaa.

Suomalainen sisu

Olympialaisista ei tule mitaleja. Olin töissä Savitaipaleen nimismiehenä ja samalla laitoksella oli kultamitalihiihtäjä Toimi Alatalo. Hänellä oli sisua vaikka muille jakaa.

Toimi oli kerran oikeudessa ovimiehenä, mutta joutui todistajaksi, kun syytetty väitti, että konstaapeli Alatalo oli kuristanut häntä poliisiautossa.

Puheenjohtaja kysyi: kuristitteko Alatalo?

-Kyllä kuristin. Olisin kuristanut kovempaa, mutta en pystynyt.

Tällä asenteella tuli siis kultaa.

(Kirjoitus 24.2.2010)

**************************************************************************