Ilmansuojelu

Hämeenkyrön kunnan ympäristönsuojelussa tarkkaillaan myös ilmanlaatua ja kunta on liitetty CO2-raportin päästöseurantaan.

Tästä linkistä pääset Hämeenkyrön CO2-raporttiin. Raportti löytyy myös sivustolta www.CO2-raportti.fi

CO2-raportin viikkotilasto koostuu seuraavista sektoreista: kuluttajien sähkönkulutus, rakennusten lämmitys, tieliikenne, maatalous ja jätehuolto.

Ilmansaasteet

RIKKIDIOKSIDI

Rikkidioksidia pääsee ilmakehään rikkipitoisten polttoaineiden palamisessa, jota tapahtuu niin energiantuotannossa kuin teollisuusprosesseissa. Tieliikenteen osuus on näihin kahteen päästölähteeseen verrattuna pieni. Rikkidioksidi on hapan kaasu, jonka suurimmat ympäristövaikutukset aiheuttaa happamoituminen. Kuiva- ja märkälaskeumana maan pinnalle ja vesistöihin laskeutuva hapan aines vaurioittaa kasveja ja eliöitä. Etenkin 1970–1980-luvuilla rikkidioksidin aiheuttamat happosateet aiheuttivat metsävaurioita ja vesistöjen happamoitumista Euroopassa. Terveyden kannalta rikkidioksidi aiheuttaa suurina pitoisuuksina voimakasta ylähengitysteiden ja suurien keuhkoputkien ärsytystä. Rikkidioksidin on todettu lisäävän lasten ja aikuisten hengitystieinfektioita sekä astmaatikkojen kohtauksia, sillä astmaatikot ovat muita herkempiä rikkidioksidin vaikutuksille. Nykyisin Suomen rikkidioksidipäästöt ovat vain noin kymmenesosa vuoden 1980 tasosta, johtuen parantuneesta savukaasujen puhdistustekniikasta. Nykytekniikalla rikkidioksidi pystytään puhdistamaan savukaasuista jopa 90 prosenttisesti. Tilanne esimerkiksi Itä-Euroopassa ei kuitenkaan ole näin hyvä. Suomeen kulkee jonkin verran kaukolaskeumana rikkidioksidia, joka on peräisin Itä-Euroopasta.

TYPPIDIOKSIDI


Typpidioksidia päätyy ilmaan kaikessa palamisessa. Suomessa typpidioksidin kokonaispäästöistä noin 65 % on peräisin energiantuotannosta ja teollisuudesta, ja 35 % liikenteestä. Typpidioksidi on ongelmallinen etenkin suurien kaupunkien keskustoissa, koska liikenteen päästöt vapautuvat maanpinnan tasolle suoraan hengitysilmaan. Typpidioksidi aiheuttaa runsaasti terveyshaittoja, sillä se tunkeutuu syvälle hengitysteihin. Korkeina pitoisuuksia typpidioksidi supistaa keuhkoputkia ja lisää hengitysteiden herkkyyttä muille ärsykkeille, kuten siitepölylle ja kylmälle ilmalle. Etenkin astmaatikoille ja lapsille typenoksidit (typpimonoksidi, typpidioksidi) lisäävät hengityselinoireita. Terveyden vahingoittamisen lisäksi typenoksidit happamoittavat ja rehevöittävät vesistöjä sekä maaperää, vaurioittavat kasvien lehtiä ja neulasia sekä vaikuttavat alailmakehän otsonin muodostukseen.

PIENHIUKKASET


Pienhiukkaset ovat halkaisijaltaan alle 2,5 mikrometriä. Pienhiukkasia päätyy ilmaan polttoaineiden palamisessa, erityisesti puun pienpoltossa sekä liikenteestä. Myös ilmaan päästetyt rikkidioksidi- ja typpidioksidikaasut muuntuvat pienhiukkasiksi. Pienhiukkasista noin puolet on peräisin maamme rajojen ulkopuolelta, sillä ne voivat kulkeutua ilmamassojen mukana jopa tuhansia kilometrejä, poistuen ilmakehästä vasta sateen mukana. Pienen kokonsa vuoksi pienhiukkaset pääsevät tunkeutumaan keuhkojen ääreisosiin, keuhkorakkuloihin saakka. Lyhytaikainen altistuminen pienhiukkasille voi lisätä hengitystieinfektioita ja pahentaa astmaa, sepelvaltimotautia sekä keuhkoahtaumatautia. Pitkäaikaisen pienhiukkasaltistumisen on todettu jopa lyhentävän elinikää. Pienhiukkasista pienimmät, halkaisijaltaan alle 0,1 mikrometrin kokoiset hiukkaset voivat tunkeutua keuhkorakkuloiden kautta suoraan verenkiertoon. Verenkiertoon päätyneen hiukkaset rasittavat erityisesti sydänsairauksista kärsiviä. Hiukkaset aiheuttavat verisuonten seinämissä tulehduksia, joista voi seurata veren herkempää hyytymistä. Tämä lisää tukosten riskiä ja näin ollen myös riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin.

HENGITETTÄVÄT HIUKKASET


Hengitettäviksi hiukkasiksi kutsutaan halkaisijaltaan alle 10 mikrometrin kokoisia hiukkasia. Hengitettävät hiukkaset kulkevat hengitysilman mukana keuhkoputkiin asti. Hiukkaset voivat olla kemialliselta koostumukseltaan esimerkiksi vaaratonta pölyä tai merisuolaa, mutta niihin voi olla sitoutuneena esim. haitallisia raskasmetalleja tai hiilivetyjä. Suurin osa kaupunkien ja taajamien hengitettävistä hiukkasista on liikenteen nostattamaa katupölyä. Pitoisuudet kohoavat erityisesti maalis-huhtikuussa, jolloin hiekoitushiekka ja asfalttipöly nousevat liikenteen nostattamina kuivilta kaduilta. Tyypillisiä hengitettävien hiukkasten aiheuttamia terveysoireita ovat silmien ja ylähengitysteiden ärsytysoireet. Hiukkaset poistuvat elimistöstä kuitenkin suhteellisen nopeasti esim. yskimällä. Hengitettävien hiukkasten on todettu myös pahentavan astmaa ja keuhkoahtaumaa.

HIILIMONOKSIDI, HÄKÄ


Hiilimonoksidia eli häkää muodostuu epätäydellisessä palamisessa eli polttoaineen hiilen palaessa heikoissa palamisolosuhteissa. Ulkoilman häkä on peräisin pääosin henkilöautojen pakokaasuista. Koska polttoaineet ja moottoritekniikka ovat parantuneet ja pakokaasut puhdistetaan katalyyttisesti, ovat häkäpitoisuudet ulkoilmassa nykyisin varsin alhaisia. Toinen merkittävä hiilimonoksidin lähde on tulisijat. Ulkoilmaan tulisijoissa syntyvä hiilimonoksidi ei aiheuta ongelmia, mutta sisäilmaan kertyessään se voi olla jopa hengenvaarallista. Häkä on ihmiselle erittäin haitallista, sillä se sitoutuu vereen jopa 200 kertaa tehokkaammin kuin happi. Häkäkaasun hengittäminen aiheuttaa elimistössä nopeasti hapenpuutetta. Myrkytyksen oireita ovat mm. päänsärky, huimaus, pahoinvointi, uneliaisuus sekä heikkouden tunne käsissä tai jaloissa. Erityisesti sydän- ja verisuonitauteja, keuhkosairauksia ja anemiaa sairastavat sekä vanhukset, raskaana olevat naiset ja vastasyntyneet ovat hiilimonoksidille herkkiä.

ALAILMAKEHÄN OTSONI


Alailmakehän otsonin syntyminen on monimutkainen kemiallinen tapahtumaketju, jossa typenoksidit, hiilimonoksidi, metaani ja VOC-yhdisteet reagoivat auringon säteilyn vaikutuksesta. Liikenteen typenoksideilla on merkittävä osuus otsonin muodostuksessa. Koska otsonin muodostus tapahtuu ilman kulkeutuessa tuulten mukana, korkeimmat pitoisuudet voivat esiintyä maaseudulla satojen kilometrien päässä päästölähteistä. Hengitysilman korkeat otsonipitoisuudet ovat ihmisen terveydelle ja kasvillisuudelle haitallisia. Otsonin aiheuttamia tyypillisiä oireita ovat silmien, nenän ja kurkun limakalvojen ärsytys. Hengityssairauksista kärsivillä myös yskä ja hengenahdistus voivat lisääntyä ja toimintakyky heikentyä. Otsoni voi myös pahentaa siitepölyjen aiheuttamia allergiaoireita. Luonnossa alailmakehän otsoni aiheuttaa vaurioita neulasiin ja lehtiin, heikentää metsien kasvua ja aiheuttaa viljelyksille satotappioita.

HAISEVAT RIKKIYHDISTEET

Haisevat eli ns. pelkistyneet rikkiyhdisteet ovat peräisin teollisuudesta. Näitä rikkiyhdisteitä muodostuu erityisesti selluteollisuudessa ja öljynjalostuksessa, mutta myös orgaanisen aineen hapettomassa hajoamisessa, jota tapahtuu esimerkiksi kaatopaikoilla ja jätevedenkäsittelyssä. Epämiellyttävästä hajusta aiheutuvat ympäristön viihtyisyyden vähenemisen lisäksi haisevat rikkiyhdisteet voivat aiheuttaa myös silmien, nenän ja kurkun ärsytysoireita, hengenahdistusta sekä päänsärkyä ja pahoinvointia.

RASKASMETALLIT


Hengitysilmassa voi esiintyä myös raskasmetalleja. Korkeat arseeni-, kadmium- ja nikkelipitoisuudet ovat uhka ihmisten terveydelle. Näitä aineita sisältäviä malmeja käsitellään erityisesti metallien jalostuksessa, josta aiheutuu päästöjä ilmaan. Myös fossiilisten polttoaineiden käytöstä sekä hallitsemattomasta jätteiden poltosta pääsee raskasmetalleja ilmaan. Korkeita pitoisuuksia on mitattu juuri metallijalostusteollisuuden lähiympäristössä. Ilmassa raskasmetallit ovat yleensä kiinnittyneinä hiukkasiin.

PAH-YHDISTEET

Polttoaineiden epätäydellisessä palamisessa syntyy ja pääsee ilmaan polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä eli PAH-yhdisteitä. Useat yhdisteistä ovat karsinogeenisia eli syöpää aiheuttavia aineita. PAH-yhdisteitä pääsee ilmaan kaikessa orgaanisen aineen palamisessa, mutta kaupunki-ilmassa merkittävimmät lähteet ovat liikenteen pakokaasut sekä puun pienpoltto. Kuten raskasmetallitkin, myös PAH-yhdisteet ovat ilmassa kiinnittyneinä hiukkasiin.

BENTSEENI


Bentseeni on aromaattinen hiilivety, jota vapautuu ilmaan sekä fossiilisten polttoaineiden että puun palaessa. Myös bensiini- ja liuotinhöyryissä on bentseeniä, mutta reformuloidun bensiinin käyttöönotto 1990-luvun alussa vähensi liikenteen bentseenipäästöjä. Korkeille bentseenipitoisuuksille altistuminen lisää syöpäriskiä. Sen lisäksi bentseeni osallistuu alailmakehän otsonin muodostukseen valokemiallisissa reaktioissa.