Pilaantuneet maat

Maa-alue katsotaan ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaan pilaantuneeksi, jos maahan on jätetty tai päästetty jätettä tai ainetta, jonka seurauksena on sellainen maaperän laadun huononeminen, josta voi aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Esimerkiksi pidemmällä aikavälillä tapahtunut vähäinen päästö voi olla syynä miksi haitallisia aineita joutuu maaperään. Muita syitä ovat esimerkiksi erilaiset vahingot tai onnettomuudet tai maaperän jätetäytöt. Haitalliset aineet saattavat kulkeutua maaperässä ympäristöön, kuten pohjaveteen tai vesistöön.

Jos alue todetaan pilaantuneeksi, pilaantunut maaperä ja pohjavesi on puhdistettava ympäristöhaittojen ja terveysriskien vähentämiseksi. Kunnostamisen vähimmäistavoitteet ja hyväksyttävä taso riippuu alueen maankäytöstä ja sen määrittää ELY-keskus. Kunnostuspäätöksiä ja – tavoitteita ohjaavat PIMA-asetus (214/2007) ja Ympäristöministeriön ohje (2/2007). Maaperän pilaantuneisuutta arvioidaan vertaamalla maanäytteiden haitta-aineiden pitoisuuksia ympäristöministeriön muistiossa 5/1994 esitettyihin nk. SAMASE ohje- ja raja-arvoihin tai PIMA-asetuksen alempiin tai ylempiin ohjearvoihin.

Ensisijainen vastuu pilaantuneen maaperän ja pohjaveden puhdistamistarpeen selvittämisestä ja puhdistamisesta on pilaantumisen aiheuttajalla. Mikäli aiheuttajaa ei saada vastuuseen, vastuu siirtyy pilaantuneen alueen haltijalle tai kiinteistönomistajalle, joka voi joutua kunnostamaan pilaantuneen alueen. Kiinteistön myyjällä tai vuokraajalla on selontekovelvollisuus maa-alueen uudelle omistajalle alueen mahdollisesta pilaantumisesta.

Jos epäilee maa-alueen pilaantumista, siitä tulee ilmoittaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tai kiireellisissä tapauksissa aluepelastuslaitokselle.