Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten tehtävät

Ihmisellä on normaalisti kaksi munuaista, jotka sijaitsevat vatsaontelon takana alimpien kylkiluiden edessä. Niiden tehtävänä on poistaa verestä kuona-aineita sekä säädellä neste-, suola- ja happo-emästasapainoa. Ne tuottavat myös hormoneja; erytropoietiinia ja reniiniä. Erytropoietiinia tarvitaan punasolujen muodostumiseen. Reniinihormoni on osa verenpaineen säätelyjärjestelmää.

Munuaiset osallistuvat myös elimistön D-vitamiinin aktivointiin, jota tarvitaan luuston muodostumiseen. Kuona-aineiden poisto elimistöstä tapahtuu virtsanmuodostuksen avulla. Munuaisissa on miljoonia nefroneita, joiden tehtävänä on muodostaa virtsaa ja näin ollen poistaa elimistöstä kuona-aineita.

Munuaisten vajaatoiminta

Munuaisten vajaatoiminnassa munuaiset eivät enää suoriudu tehtävistään elimistössä, jolloin veri ei puhdistu kuona-aineista ja nestettä ei poistu riittävästi. Munuaisten vajaatoiminta voi syntyä nopeasti, kuten myyräkuumeen seurauksena, tai hitaasti edeten, kuten diabeettisessa nefropatiassa. Kun vauriot munuaisten toiminnassa ovat pysyviä, kutsutaan tilaa krooniseksi munuaisten vajaatoiminnaksi.

Krooninen munuaisten vajaatoiminta etenee yleensä hitaasti, jolloin elimistö ehtii sopeutua moniin aineenvaihdunnallisiin häiriöihin, joten oireita vajaatoiminnasta voi olla vaikea havaita. Oireet ovat vaihtelevia ja niitä on muun muassa turvotus, hengenahdistus, väsymys, virtsamäärän vähentyminen, pahoinvointi, oksentelu, iho-oireet, lihaskrampit ja anemia.

Merkittävimmät kroonisen munuaisten vajaatoiminnan konservatiiviset hoitomuodot ovat munuaistaudin kehityksen hidastaminen, sekä aineenvaihdunnan häiriöiden korjaaminen. Tiiviillä seurannalla ehkäistään munuaisten lisävaurioiden syntyminen ja huolehditaan oireenmukaisesta hoidosta. Kun munuaiset eivät enää suoriudu tehtävistään, on hoitokeinoina munuaisensiirto tai dialyysihoito, jotka ovat munuaisten vajaatoiminnan aktiivihoitomuodot.

Munuaissairaudet

Diabeettinen nefropatia

Diabeettinen nefropatia on diabeteksen aiheuttama munuaissairaus ja se on yleisin syy joutua aktiivihoitoon munuaisten vajaatoiminnan vuoksi. Tyypin 1 diabeetikoista sairastuu noin kolmasosa ja tyypin 2 diabeetikoista noin 40 % diabeettiseen nefropatiaan. Sen riskitekijöitä ovat huono verensokerin tasapaino, kohonnut verenpaine ja tupakointi.

Diabeettisen nefropatian ensimmäinen löydös on mikroalbuminuria, jolloin virtsaan erittyy verestä liikaa proteiinia (albumiinia). Myöhemmin tila muuttuu proteinuriaksi, jolloin proteiinien eritys virtsaan on jo runsasta. Tästä aiheutuu munuaistoiminnan huonontuminen, verenpaineen nousu ja turvotukset, jotka ovat sairauden yleisiä oireita.

Sairaus diagnosoidaan virtsan albumiini löydösten perusteella. Sairautta voi ehkäistä hyvällä verensokeritasapainolla, verenpaineen hoidolla sekä terveellisillä elämäntavoilla kuten ruokavaliolla sekä liikunnalla. Verenpaineen lääkkeelliseen hoitoon käytetään ACE:n estäjiä tai angiotensiinireseptorin salpaajia.

Munuaisten monirakkulatauti

Munuaisten monirakkulatauti on yleisin geneettinen munuaissairaus. Sitä sairastaa maailmanlaajuisesti neljästä seitsemään miljoonaa ihmistä. Suomessa munuaisten monirakkulatauti on neljänneksi yleisin syy siirtyä aktiivihoitoihin.

Munuaisten monirakkulataudissa molempiin munuaisiin syntyy nestemäisiä rakkuloita, jotka heikentävät munuaisten toimintaa. Rakkulat alkavat kehittyä jo sikiöaikana ja ne lisääntyvät sekä suurentuvat kohti aikuisikää mentäessä. Sairaus diagnosoidaan ultraäänitutkimuksilla, tietokonekerroskuvauksilla sekä magneettikuvauksilla.

Oireina sairaudessa on verenpaineen nousu sekä munuaisten koosta ja rakkuloista johtuvat vaivat. Sairauteen ei ole parantavaa hoitoa, verenpainetta hoidetaan lääkkeellisestä sekä terveellisillä elämäntavoilla. Sairaus johtaa munuaisten vajaatoimintaan sekä se aktiivihoitoihin. Sairaus ei kuitenkaan ole este lasten hankkimiselle, vaikka sairaus onkin periytyvä.

Glomerulonefriitit

Glomerulonefriitit ovat tulehduksellisia munuaissairauksia, jotka vaikuttavat munuaiskerästen toimintaan. Munuaiskeräsissä elimistö muodostaa virtsaa, jonka mukana elimistöstä poistuu kuona-aineita. Tulehduksellisia munuaissairauksia on useita erilaisia. Ne diagnosoidaan yleensä munuaisbiopsialla, jolloin saadaan selville sairauden tyyppi. Glomerulonefriitit voivat olla nopeasti eteneviä tai hitaasti eteneviä eli kroonistuvia. Oireina glomerulonefriiteissä on yleensä verenpaineen nousu ja turvotukset, mutta sairaus voi olla myös oireeton. Muut oireet ovat vaihtelevia eri sairaustyyppien mukaan. Hoitona on verenpaineen nousun ehkäisy, sekä sairauden tyypin mukainen muu hoito.

Iskeeminen nefropatia

Iskeeminen nefropatia syntyy ikääntymisen ja ateroskleroosin myötä. Iskeemisessä nefropatiassa ateroskleroosi aiheuttaa ahtauman munuaisvaltimoihin tai sen haaroihin. Tämän johdosta munuaisten verenkierto häiriintyy ja heikkenee, jolloin myös munuaisten toiminta huononee. Sairauden riskitekijöitä on korkea verenpaine, ylipaino, tupakointi, diabetes ja korkea ikä.

Diagnosoinnissa on tärkeää taustatietojen kartoittaminen sekä erilaiset kuvantamistutkimukset. Iskeemisen nefropatian oireena on verenpaineen nousu. Sairauden hoidossa keskitytään sairauden riskitekijöiden hoitoon, kuten korkean verenpaineen hoitoon, hyvään verensokeritasapainoon ja tupakoinnin lopettamiseen. Korkeaa verenpainetta hoidetaan yleensä ACE:n estäjillä tai angiotensiinireseptorin salpaajilla. Jos ahtauma munuaisvaltimoissa on huomattavan kokoinen, on siihen mahdollista tehdä pallolaajennusoperaatio.