Pedagoginen dokumentointi

Jotta jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet ja toiveet tulevat huomioiduiksi eikä mitään tärkeää jäisi kehityksessä huomaamatta, on Hämeenkyrön varhaiskasvatuksessa käytössä jokapäiväisen havainnoinnin lisäksi erilaisia havainnointi- ja dokumentointivälineitä. Päivittäinen arjen havainnointi lapsiryhmässä on ensiarvoisen tärkeää ja se kuuluu kaikille kasvatushenkilöstöön kuuluville työntekijöille. Havainnointi toteutuu olemalla läsnä tilanteissa ja seuraamalla lasten kommunikointitilanteita, ryhmäkäyttäytymistä, leikkitaitoja sekä muita kehityksen osa-alueita. Kasvattajat keskustelevat tekemistään havainnoista keskenään sekä vanhempien kanssa. Luonnollisesti tärkeää on, että lapsi itse tietää, mitä havaintoja hänestä tehdään ja hän on osana oman toimintansa arviointia.

Lapsen ikävuosikäynnille neuvolaan toimitetaan lapsen varhaiskasvatusryhmästä palaute, johon kirjataan arjen havaintoihin perustuvia huomioita lapsesta. Lapsen täyttäessä kolme vuotta tehdään hänelle yleistä kehitystä kartoittava Hali-tehtävistö. 5-vuotiaille puolestaan on käytössä Kehu-tehtäväsarja. Tarpeen tullen otetaan havainnoinnin tueksi yksityiskohtaisempia havainnointimenetelmiä. Yksi dokumentoinnin keskeinen osa on lapselle tehtävä varhaiskasvatussuunnitelma, joka muodostuu jokaisella lapsella erilaiseksi.

Varhaiskasvatuksen arkea dokumentoidaan monin eri tavoin. Käytettävät dokumentointimenetelmät vaihtelevat yksiköiden ja lapsiryhmien välillä. Jossakin voidaan käyttää kasvun kansioita, joissakin pidetään viikoittaista blogia. Jossakin voidaan panostaa erityisen paljon siihen, että lasten tekemät työt ovat esillä tai lapset itse muokkaavat oppimisympäristöään. Lasten mielipiteitä kuullaan aktiivisesti arjessa ja tähän on kehitetty myös joitakin työvälineitä (esim. Toiveiden puut), joihin lasten toiveita kirjataan ja josta niitä konkreettisesti toteutetaan. Lapsia myös haastatellaan ja heidän omia tarinoitaan tallennetaan sadutuksen keinoin.

Dokumentointia käytetään osana pedagogisen toiminnan suunnittelua sekä arviointia. Lapsia ei ole tarkoituksenmukaista kohdella samalla tavalla, vaan yksilöllisesti. Kun henkilökunta tuntee lapsen, havainnoi ja kuulee häntä, selviää, mitä kyseinen lapsi milloinkin tarvitsee ja mitä ei. Toiminnan suunnittelun kannalta on tärkeää, että havainnointi ja dokumentointi kohdistuu myös kasvattajien toimintaan ja aikuisten ja lasten välisen vuorovaikutukseen arjen tilanteissa. Tämän tiedon avulla voidaan suunnitella toimintatapoja, jotka tukevat varhaiskasvatuksen tavoitteiden toteutumista ja lapsen yksilöllistä kehitystä.