Historia

Jumesniemen kirkko-koulu katselee nykyiseltä paikaltaan ylväänä hämeenkyröläistä kansallismaisemaa. Se on seissyt koulunmäellä jo lähes 100 vuotta ja toivottanut joka kevät oppilaille aurinkoisia lomapäiviä.

Rakennus on nähnyt Venäjän vallan ajan, Suomen itsenäistyvän ja taistelevan sodissa itsenäisyytensä puolesta. Rakennus muistaa vuoden 1920 Tarton rauhan ja seuraavana vuonna annetun oppivelvollisuuslain. Rakennus muistaa paljon.

Vielä enemmän muistaa kuitenkin itse kirkko-koulu. Se muistaa, kuinka Suomen suuriruhtinaana oli Nikolai I. Kirkko-koulu toimi jo täyttä höyryä, kun höyrysahojen perustaminen sallittiin. Itse asiassa kirkko-koulu on yhtä vanha kuin Maamme-laulu.

Kärjen talon isäntä Adam Sasslin (1795 -1849) mieltyi kansallisuusaatteeseen. Aatu, kuten häntä kylällä kutsuttiin, halusi perustaa koulun suomenkielisille lapsille. Suomen suuriruhtinas kuitenkin torjui hankkeen, mistä Aatu tyrmistyi. Hän päätti hakea lupaa ensisijaisesti kirkon perustamiseen, sillä kirkon avulla kouluun saisi suomenkieliseksi opettajaksi papin. Aatu tokaisi: "Kun ei keisarille kelpaa, niin kyllä Jumalalle kelpaa." Kirkko-koulun perustamissanat oli lausuttu.

Helmikuun 5. päivä vuonna 1847 Adam Sasslin lähetti yhdessä Ulrikan kanssa Turun tuomiokapituliin hakemuksen, jossa pyydettiin lupaa asettaa Jumesniemen Kärjen tilalle pappi, jonka velvollisuutena olisi jumalanpalvelusten toimittaminen ja lähiseudun rahvaan lasten opettaminen. Sasslin lupautui rakentamaan tarvittavat tilat ja huolehtimaan niiden ylläpidosta. Marraskuun 27. päivä vuonna 1847 asiasta tuli senaatin päätös: anomukseen suostuttiin!

Näin siis perustettiin Hämeenkyrön ensimmäinen koulu. Ei suinkaan kirkonkylään, vaan parinkymmenen kilometrin päähän sieltä. Kaksikerroksinen rakennus kohosi Kärjen talon pihaan, puolisen kilometriä kirkko-koulun nykyiseltä paikalta.

Sasslinit antoivat Turun tuomiokapitulille 2 000 hopearuplaa koulun toiminnan turvaamiseksi. Rahojen vuotuinen korko tuli käyttää pappi-opettajan palkkaukseen. Lisäksi viranhaltijan palkkaetuun kuului seitsemän kapanalan suuruisen Greetanmoision viljelyoikeus. Sasslinien kuoltua heidän omaisuudestaan oli sijoitettava 100 tynnyriä rukiita Hämeenkyrön pitäjänmakasiiniin. Vuotuisesta korkoviljasta puolet kuului koulun opettajalle. Toinen puoli tuli jauhattaa ja leipoa leiviksi, jotka jaettaisiin varattomille lapsille.

Adam Sasslin halusi nopeasti kirkkonsa ja koulunsa toimintaan. Ensimmäiseksi pappi-opettajaksi palkattiin etevä ja kuuluisuutta saavuttanut Antero Warelius.